Kategoriat
Seikkailut

Etäsotilasmarssi Varustelekan innoittamana

Varustelekan etäsotilasmarssi sai minutkin maastoon yöpymään, kävelemään ja kokeilemaan uusia varusteita.

Se-joka-jääköön-nimeämättä jyllää ja kansan mahdollisuuksia harrastaa on rajoitettu. Siitä huolimatta Varusteleka hoksasi järjestää peruuntuneille sotilas- ja reserviläistapahtumille korvaavaa toimintaa, ja siten etäsotilasmarssi sai syntynsä.

Lyhykäisyydessään idea on se, että kukin lähtee marssimaan tykönään sosiaalista etäisyyttä ottaen valitsemansa joko 25 tai 50 kilometrin matkan, ja jakaa sen sosiaaliseen mediaan. Marssikunto kohoaa ja ajatukset siirtyvät hetkeksi muualle. Hyvä idea ja päätin myös itse lähteä maastoon. Etäsotilasmarssi oli aikataulutettu viikonlopulle 25.4.-26.4.2020, valitsin omaa suoritustani varten lauantain 25. päivän.

Olen viime aikoina hankkinut uusia varusteita, ja odottanut sopivaa hetkeä päästä kokeilemaan niitä maastossa. Osa varusteista on ennestään tuttuja ja osaa pääsen kokeilemaan ensi kertaa. Etäsotilasmarssin innoittamana päätin yhdistää sekä luonnossa yöpymisen että marssin, jotta varusteet pääsisivät edes lähestulkoon autenttisiin olosuhteisiin.

Tukikohta

Toiminta-alueelle siirtymisen jälkeen siirryin jalan aiemmin kartalta tiedustelemalleni suunnitellulle yöpymisalueelle. Matka ei ollut pitkä, pari kolme kilometriä. Kaksi pulleaa kyyhkyä lehahti ylitseni. Olisipa ollut metsästysaika ja kädessäni ase – olisi saatu tuoretta lihaa pataan.

Etäsotilasmarssin tukikohta
Päätin, että tukikohta rakennetaan tähän

Löysin sopivan paikan leiriytymiselle komeiden kallioiden ympäröimältä alueelta. Tässä olisi hienoa katsoa auringonlaskua ja syödä eväitä.

Majoite

Rakensin ensimmäistä kertaa majoitetta laavukankaasta. Valitsin majoitteen malliksi louen. Louessa minua viehättää yksinkertaisuus ja suoja kolmelta ilmansuunnalta.

Etäsotilasmarssin majoite
Majoitteena toimi perinteinen loue

Minut yllätti laavukankaan vaatiman tilan suuri koko. Siksi jouduinkin hieromaan ja hakemaan oikeaa kohtaa useampaan otteeseen. Lopulta sain majoitteen pystyyn ja pääsin keskittymään ruoanlaittoon ja yleiseen oleiluun.

Risukeitin

Uusi tuttavuus ruoanlaitossa oli risukeitin. Varusteita hankkiessani konsepti vaikutti lupaavalta. Tein tulet ja ymmärsin heti, että tässä on tuleva vakioratkaisu kaikkeen maastossa tapahtuvaan ruokailuun.

Risukeitin on todella kompakti verrattuna kaasukeittimeen ja Trangiaan, mutta keittää vedet todella tehokkaasti. Lisäksi polttoainetta on luonto tulvillaan – se ei lopu hetkessä, toisin kuin sprii. Risukeitin myös on käytännössä pieni nuotio, joten saat nuotiokokemuksen samassa paketissa. Iltahämärässä tulen katselu on yksi parhaista asioista maan päällä.

Yö oli melko viileä. Lämpötila valui pakkasen puolelle. Makuupussini, tuliterä Carinthia 4, piti minut elossa, mutta yllätyin, että aamuyöstä jaloilleni tuli hieman viileä. Puolustusvoimissa seikkaillessani olin kuitenkin nukkunut selvästi viileämmissä olosuhteissa laavuissa.

Osasyynä vilpoisuuteen saattoi olla se, että jouduin käymään pussin ulkopuolella viiden aikaan, jolloin paljain jaloin mättähillä kuikkiessani saatoin tarpeettomasti viilentää jalkani niin pahasti, että ne eivät enää jaksaneet lämmetä pussissa. Aamuyö ja aamu aina seitsemään asti olikin tämän jälkeen horrostamista.

Seitsemältä päätin, että jo riittää kärvistely ja aloin kuoriutumaan pussista. Se oli aivan yhtä hanurista kuin aina ennenkin. Mukaan ottamani vaatetus oli aavistuksen liian kevyttä pakkasaamua varten. No, ei hätää – kaurapuuroa koneeseen ja moottorit lämpimäksi.

Aamuaurinko oli kaunis kuivassa metsässä.

Ruokailun ja lähiympäristössä keekoilun tuloksena sain itseni käyntiin ja aamun lämmetessä elämä alkoi taas näyttää miellyttävämmältä. Keräilin rauhassa kamppeeni ja aloin valmistautua päivän epistolaan eli etäsotilasmarssiin. Sain houkuteltua kaverin lähtemään kävelemään kanssani. Olin sopinut tapaavani hänet aamulla kello 10.

Etäsotilasmarssi

Kokoonnuimme taistelijaparini kanssa sovitussa paikassa, heitimme vakioherjat ja lähdimme matkaan noin kello 1030. Nähtävissä oli, että päivästä tulee kaunis ja aurinkoinen.

Olin tiedustellut sopivan 25 kilometrin reitin kartalta etukäteen. Kuitenkin lähes välittömästi laitoimme yolo-vaihteen silmään ja totesimme, että kävellään nyt ja tsiigaillaan ihan rauhassa, eikä oteta matkasta tai reitistä stressiä.

Kävelimme ja nautimme maisemista sekä säästä. Hyvä sää oli houkutellut myös paljon muitakin ulkoilemaan. Etäsotilasmarssin vaatimus siitä, että pitäisi pitää etäisyyttä muihin ihmisiin, ei toteutunut.

Etäsotilasmarssi käytiin komeissa maisemissa
Etäsotilasmarssi käytiin komeissa maisemissa

Loppujen lopuksi kävelimme vain noin 15 kilometriä. Sekin oli pitkän tauon jälkeen vaihtelevassa maastossa suoritus, jonka jälkeen tunsi kävelleensä.

Innovaatio: nesting cup Nalgene-pullon kantena vettä kiehauttaessa

Retken “jännittävin” eksperimentaatio oli ruoka- ja juomaveden keittäminen virtaavasta ojasta otetulla vedellä. Luonnonlait toimivat tälläkin kertaa eikä allekirjoittanut ole tähän päivään mennessä sairastunut kyseisestä vedestä. Ruokakin oli varsin maistuvaa. Taistelijaparini katsoi minua vinoon ja piti minua hulluna keittäessäni ruskeaa ojavettä.

Loppupäätelmä

Reissu oli onnistunut. Koronaviruksen aiheuttaman passiivisuuden taistelussa luonnossa kävely tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Fyysisen rasituksen lisäksi se antoi minulle taas paremman käsityksen siitä, mitkä varusteet toimivat ja on tarpeen, mitä voi jättää pois, ja mitä on hyvä korvata paremmilla.

Tiesinkin jo ennen matkaa, mitä voi jättää pois: ylimääräisen viihteen. Otin varmuuden vuoksi e-kirjan ja pienen radion mukaan, jos vaikka tulisi hetki, että haluaisin niillä itseäni viihdyttää. Näin lyhyillä retkillä ei kuitenkaan ehdi tulla niin tylsää hetkeä, etteikö olisi jotain parempaa tekemistä. Itselläni nämä reissut tuppaavat mennä niin, että joko rakennat tukikohtaa, valmistat ruokaa, syöt, nukut tai suoritat “tehtävää”. Radion kuuntelulle jää harvoin aikaa. Sitä paitsi luonnon seuraaminen ja tulen katselu on erinomaista viihdettä itsessään.

Vaihtoon menevät alumiiniset v-malliset kiilat. Alumiini on liian pehmeää materiaalia minun makuuni ja sainkin yhden kiilan jo vääntymään reissulla. Kiilat ovat itse asiassa niin rimpulat, että niitä voi vääntää paljain käsin. Ajattelin hankkia teräksiset kiilat, jos ne vaikka kestäisivät sulaan ja tarvittaessa jopa jäätyneeseen maahan runttaamista. Ameriikanserkut käyttävät myös muovisia, mutta pelkään, että ne eivät sovellu Suomen Erityisolohin™.

Tarvitsen kannen teräsmukiani varten, jotta veden kiehauttaminen olisi nopeampaa. Nyt keittämiseen tuhlaantui paljon polttoainetta. Täytyy myös kokeilla muita polttoaineita kuin Sinolia, koska minusta tuntui, että se paloi todella nopeasti. Oma muistikuvani intistä on, että Hyvä Tuli palaa pidempään ja vesi kiehuu nopeammin. Voi tosin olla, että risukeitin + Trangia-poltin -yhdistelmä hukkaa energiaa turhaan.